Täällä taas

Heiips!
On vähän tää kirjottelu jääny vähemmälle, nyt koitan skarpata itteäni että kirjoittelisin enemmän :)
Tällä välillä on kerenny tapahtuu vaikka mitä. Tyttöjen kanssa tilattiin lävistyskoruja crazy factoryltä. Rahaa sinne sain menemään abouttiarallaa 27 euroa :D

Lisää kuvateksti

Sitten koulussa ompelussa tehtiin tuolinpäällisiä, josta tuli totta kai näillä meidän ompelulahjoilla erittäin hienoja ;)

Harjoituskappale :D

Tein itelleni myös hunnun tuosta tyllistä (naimisiin matka, meijän luokalla vaan ei ollu ketää kuka ois halunnu olla miun sulhanen) :DD

Vappukin hurahti vauhdilla ohi mukavassa seurassa:) Naisista parhaimman kanssa osteltiin kaikkea vappuhömppää ja puhalleltiin ilmapalloja :) Oli toosi mukavaa, mitä nyt yöunet kyllä jäi melko vähälle :DD

Ja nyt tosiaan koitan skarpata tän blogin kirjottamisen kanssa :) Joten palaillaan pian! :D

Väsynyt ja turta

Kaikki taas menee niiiiiin hyvin että melkei naurattaa... Or not! Haluisin jo tästä pahasta olosta eroon. En jaksa enää.
Tänään koulussa oli outo ja vittumainen olo, tuntu etten jaksa kuunnella kenenkään puhetta... joten laitoin vaan kuulokkeet korville ja musiikin niin kovalle että en kuullu mitään muuta (pahoittelut tytöille siitä ja muutenki tän päivän käytöksestä :/ ) Tuntuu vaan että kaikki kaatuu päälle ja en pääse tästä tunteesta eroon. En osaa puhua siitä miltä tuntuu.

Löysin tänää kappaleen joka kuvaa aika paljon sitä mitä tunnen:
kappale löytyypi tästä

Pelailua

Nooniih, eli oltiinpas medän jalkapallojoukkueen kaa Mikkelissä pelaamassa. Vastustajina oli Mikkeliläinen tyttö/naisjoukkue.. josta sain juuri silloin kuulla että osa siitä joukkueest pelaakin ykkösdivarissa ja osa maajoukkueessa -.- OHOH, noo lopputuloksen voi siis arvata :D Hävittiin 8-0, mut olisi se voinut huonomminkin mennä :DD

Viime kesänä oltiin norsupallon mm-kilpailuissa ja tultiin 11. JEEA :P

Joskus meinaa vaan käydä pelien välissä väsyttämään :DD

ääääh!!!

"En tiedä tunnenko vihaa itkuu suruu tuskaa
Mut mä välitin todellakin mun murusta
Mietin vaan et miten sä pystyit tekee sillee
Nyt on masennus huipus tulee kuolema silmille
Mä itken yöt, mut sulhan on jo uus muija
Maailmassa riittää liiaks näit kusipäitä
Eikö sul oo tunteita, et oo varmaa ees itkeny
Oisit ollu ees yksin etkä uutta sinne pyytäny
Ootkohan pyytäny ees anteeks, et mun mielestä
Tai korkeintaa netin kautta ku uus on vieressä
Mul on paras olla sillon harvon ku nukun
Siks mietin itsemurhaa että ikuisesti nukun"

Koko kappale löytyy tästä 

Tunnen olevani totaalisen epäonnistunut. En kelpaa kellekkään tälläisenä kuin olen.
Annoin itseni kokonaan mutta sekään ei riittänyt. Muistan jokaisen keskustelun minkä kävin hänen kanssaan. Mutta luulen ettei hän muista yhtään aihetta mistä olemme puhuneet. Häntä ei vain kiinnosta ja olin täysin yhdentekevä...Niin kuin aina.


Vihaan sitä että ensin puhutaan kaikkea ihanaa ja sitten niitä ei pidetäkkään. Saa toisen ihastumaan ja sitten murskaa kaiken ja hankkii uuden naisen rinnalleen.

Tiedän etten ole ainoa joka tälläistä on kokenut. En vain ymmärrä miksi jotkut tekevät näin, Tunteettomia?
Mutta jaksamista kaikille ketkä ovat tätä kokeneet! Ei anneta niiden kusipäiden pilata elämäämme! 

:/

On pelottavaa löytää itsensä miettimästä sitä minkä kappaleen haluaisi hautajaisiinsa. Tyttönä luulisi unelmoivansa omista häistään, eikä niinkään hautajaisista. Haluaisin vain päästä jo pois täältä. En oikeastaan enää huomaa mitään mitä ympärillä tapahtuu, olen vain. Unohdan asioita enstistä enemmän. Äiti pyysi minua tyhjentämään astianpesukoneen, ja siitä meni 5 minuuttia, ja hups en enää muistanut koko asiaa.

Tähän kappaleeseen päädyin minkä haluan hautajaisissani soivan: 
Funeral

Nyt on riennettävä jumppaan, jos saisi edes jotain irti itsestään tänään.

Hurt

Elämä ei aina mee ihan niinku toivois, tai no aika harvoin menee... Joku tyttöjen ongelma varmaan on se että elättelee toivoa siitä että asiat meniski viel hyvin, mutta kuitenkin tietää että niin ei tule käymään.
Suurimpana ongelmana on varmaan miehet.

En oo nykyään enää oikein osannut itkeä, mutta tänään kyyneleitä tulikin sit varmaan puolen vuoden ajalta. Kaikki johtui vain tuosta kirotusta Facebookista.
Aamulla heräsin auringon paisteeseen ja päivä alkoi melko hyvin, sitten kävin facebookissa ja luin että mies josta olen ollut kiinnostunut jo pidemmän aikaa, ja kenen luona Tampereellakin kävin, olikin alkanut seurustelemaan. Kappas vain.
Tampereelta tulon jälkeen kyseinen mies sanoi että josko oltais vain kavereita ja ooteltas että saan tän koulun täällä loppuun käytyä ja muuttasin jonnekki vähän lähemmäs, ni sit voitas katella uudestaan jotai muutaki. Kaikki sen takia että meillä nyt sattu olemaan jonkun verran välimatkaa. Noo, jooo, totta kai toivoin että niin olis.. Mutta niinkun alussa jo sanoin ni eihän se tietenkään niin mene ja sen tietää itsekkin. Joten tässä nyt ollaan, silmät turvonneina itkemisestä, käsi haavoilla veitsestä ja talon katollaki tuli käytyy...

Käväisimpäs tuossa vklp Tampereella ja sieltä tulessa junalla mietin Parikkala-Kerimäki väliä kulkiessa että miten sen välin hinta pystyi olla vain 3.30 e?!?! Kun linja-autolla 17 km maksaa jo sen yli 5 euroa ja junalla matkaa kuitenkin kertyi jo varmaa 60 km... Ei siihen tämän pienen ihmisen ymmärrys riittänyt, mutta totesin että alan kulkemaan junalla silloin kun se vain on mahdollista = yli puolet halvempaa :D


Koko Tampereen reissun matkojan hinnaksi kuitenki tuli jo reilu 30 euroa joten, sai siihen rahaa menemään. Ja hitsit että oli jännää koittaa löytää oikeita raiteita asemilta missä ei ollut koskaan käynyt :D